Kuolema kyttyräniskainen kyntää peltoa halvan naisen Mirhamin tuoksuinen tanssisali polkan poljennolle antaa tahdin Manalassa raikaa ralli, virtaa viini ja kiehuu veri Mustien urkujen tahdissa polkee palkeita kanttori kuoleman Hiilloksessa hilluvat portot, silmät yössä kipinöivät Härkäparit ilakoivat Belsebubin teilapuissa Peitset pystyssä porsaan selässä sotilaat ratsastaa Manalaan Myyn sieluni saatanalle, mutta en jää sen saatanan alle Manalaan Raajat repeävät Pyörät pyörivät Korpeille jakavat rasvaista lihaa, aamuun! Haadekseen alimpaan katalaan, saat alkaa hautaasi kaivamaan Pirunkielesi, hauras mielesi viritetään kuorossa laulamaan, valheitasi toistamaan Haadekseen syvimpään manalaan, jäät kieroa rankaasi oikomaan Käärmeen kielesi, sairas mielesi opetetaan oikein nuolemaan, valheitasi laulamaan Rillumareitä rytmissä vatkaavat vartalot viinapäiset Kuoleman kädessä värisuora, vieraan kourassa hirttonuora Ei auta risti sököringissä ryöväreiden kanssa Pata vaan Avaan käteni saatanalle sitten akkani jää sen saatanan alle Manalaan Haadekseen alimpaan katalaan, haadekseen syvimpään manalaan Pirunkielesi, sairas viritetään kauniita valheita ikuisesti laulamaan