Joku rikkonut kylän rauhan on, Yön turvin ryöstänyt morsion. Metsään jäljet johtavat sen, Joen vartta syvälle synkkyyteen. Korkealla yllä metsän kielletyn, Näet hahmojen mustien liitävän. Metsä korppien. Kaarnekorpi. Kolme kuuta sitten pyysi Seppä kättä päällikön tyttären. Häitä juhlittavaksi aiottiin Aikaan lehtien keltaisten. Nyt kadonnut on morsian tulitukkainen Kirotun metsän syvyyteen. Metsä korppien. Kaarnekorpi. Ahjossa hehkuu rauta tulinen, Rauta järven pohjan mutaisen. Tästä raudasta pakottaa seppä Muodon aseen tapaisen. Vasara iskee alasimelle tulta, Vähitellen alkaa ase saada hahmoaan. Kirves kaksiteräinen Syntyy käsissä mestarin, Vedellä lähteen kirkasvetisen Karkaisee kovuuden viimeisen. Valmiin aseen terää Koittaa varteen petäjän, Valittaen taipuu runko Tahtoon kirveen käyttäjän. Valmis on hän kohtaamaan Metsän pahuuden, Aamun tullen alkaa Matka epätoivoinen. Joen vartta jälkiä seuraten Matkaa seppä läpi ryteikön. Havujen alla maa märkivä, rupinen Ilman valoa riutuu itkien. Korkealla yllä latvojen Kuulla voit äänen korppien. Mestarilleen linnut nuo Varoituksen uhkasta vie. Päättyy jälki ryöstäjän Majaan sammaloituvaan. Erottaa sepän kirves Oven vanhoista karmeistaan. Ryöstäjän puolustus turhaa on Halkaisee kirves vaikka kallion. Surmattuna vihollinen jää Häät keltaisten lehtien pidetään. Metsä korppien. Kaarnekorpi.